Belinda Bauer: Hautanummi

Mistähän johtuu, että englantilaiset kurjuuden kuvaukset ovat niin paljon kurjempia kuin minkään muun maan?

Steven Lamb asuu äitinsä ja isoäitinsä kanssa brittislummissa Dartmoorin nummen reunalla. Mummi odottaa joka päivä ikkunassa kotiin poikaansa Billyä, jonka kaappasi lapsia tappava pedofiili. Syyllinen, Arnold Avery, on jo vankilassa, mutta ei ole suostunut paljastamaan kaikkien uhriensa kätköpaikkoja. Steven on päättänyt kaivaa nummea ylös, kunnes löytää enonsa ruumiin. Ehkä silloin isoäidistä tulee normaali ja äiti lakkaa olemasta niin kiukkuinen ja vaihtamasta miehiä.

Stevenillä on muitakin huolia - toiset pojat kiusaavat ja pahoinpitelevät, eikä omasta parhaasta kaveristakaan ole iloa, vaan tämä aina syö Steveninkin eväsleivistä sen yläpuolen. Silti Steven tuntee vastuuta kerheestään ja ystävästään, ja lopulta ryhtyy uhkarohkeaan hankkeeseen - kirjoittaa Arnold Averylle vankilaan.

Juoni käy kovaksi, kun Arnold ensinnäkin onnistuu selvittämään hänelle kirjoittavan S.L:n henkilöllisyyden ja sitten pakenemaan vankilasta. Ja Steven valmistautuu uhraamaan mieluummin itsensä kuin ystävänsä tai pikkuveljensä.

Uhrimielestään huolimatta Steven on normaali ja uskottava, ja Averynkin ajatuksiin pääsee sisälle (Luoja varjelkoon). Ei muuten tarvita niitä yksityiskohtaisia kuvauksia kidutuksesta ja mruhasta, joita amerikkalaiset alan kirjat ovat pullollaan - lukijan mielikuvitus kyllä täyttää aukot ja tehokkaammin. Loppukohtaus on kylmä ja pimeä kuin Dartmoorin sumu.

Jos haluatte väristyksiä, tämä on se kirja. Ja erilainen jännityskirja.