Kustaa Vilkuna: Paholaisen sota

Nyt ei isoviha ole enää pelkän Topeliuksen varassa. Sitäpaitsi se oli vielä pahempaa aikaa kuin olisi voinut kuvitella. (Ei muuten ihme, että "Välskärin kertomuksissa" tämä jakso oli niin vaivautuneesti esitetty - kivekkäät eivät olleet reippaita urhoja isänmaata puolustamassa, vaan samanlaisia rosvoja kuin venäläisetkin, ja samanlaisia kidutusmenetelmiäkin käyttivät.

Kustaa Vilkuna luonnehtii aikaa myös yksilön kautta: Kustaa (myöhemmin Vasili) Lillbäckin, pojan, joka jäi venäläisten vangiksi 16-vuotiaana, ja josta tuli pahempi kuin venäläiset; lähes tai täysin mielenvikainen ihmisen kiduttaja ja murhaaja. Nykyaikaan tarina heijastuu, kun muistaa Afrikan lapsisotilaat, jotka ensin pannaan tappamaan oman kylän ihmisiä, ja jotka menettävät kokonaan moraalintajunsa ja kiduttavat ja murhaavat estoitta.

Vilkunan mukaan juuri isoviha ei ole pelkästään suomalaisten "ryssänvihan" takana, vaan myös "herravihan" - omat virkamiehet olivat yhtä pahoja tai pahempia kuin venäläiset kerätessään veroja ryöstetyiltä alueilta ja viedessään ne miehet armeijaan, jotka venäläiset olivat säästäneet.

"Koivu ja tähti" -satu perustuu ilmeisesti tositapahtumaan tai ainakin kansan kertomaan tarinaan isonvihan ajoilta. Kansan muisti on pitkä (toisin kuin poliitikot uskovat).