Wilson Tucker: The Year of the Quiet Sun

Wilson Tucker kirjoitti kirjansa vuonna 1970, vaikka minun painokseni on vuodelta 1978. Sattumoisin Tucker on sijoittanut krijansa vuoteen 1978 (siis kirjoittamishetkellä tulevaisuuteen).

Vuonna 1970 Yhdysvallat oli tiukasti kiinni Vietnamissa ja suurkaupunkien slummeissa oli ollut väkivaltaisia rotumellakoita muutaman vuoden ajan. Tuckerin teemana on nimenomaan rotusota; ainoa aihetta käsittelevä scifi-kirja, joka käsiini on päätynyt.

Lähellä Chicagoa on armeijan salainen asema, jossa kokeillaan takyonlaitetta, jonka toivotaan voivan lähettää ihminen menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Laitos on omavarainen ydinvoimalaitosta myöten. Kolme miestä on valittu aikamatkustajiksi; ilmavoimien majuri Moresby, merivoimien Arthur Saltus, ja tutkija Brian Cheney. Koordinaattorina toimii kaunis nuori nainen, Katerina van Hine.

Brian Cheney on aseman ainoa siviili, omapäinen ja karski. Hän ja Saltus kilpailevat Katerinan huomiosta, mutta Cheney tuntee olevansa alakynnessä. Syyksi esitetään hänen puuttuvaa sotilasarvoaan (häntä puhutellaan vain sanalla "siviili").

Kirjan tapahtumahetkellä Vietnamin sota on laajentunut; Kiina on liittynyt mukaan. Rotumellakat ovat niin pahoja, että Chicagon asukkaat ovat rakentaneet kaupungin ympärille muurin. Yhdysvaltoja johtaa heikko presidentti. Hän päättää, että kolmikko tekee ensimmäisen retkensä kaksi vuotta tulevaisuuteen katsomaan, onko hän voittanut seuraavat presidentinvaalit. Osoittautuu, että hän on voittaja, mutta Cheney huomaa myös kasvavan jännitteen; kansalliskaarti partioi kaduilla ja Cheneytä tuijotetaan vihamielisesti. Avain tähän annetaan yhdellä lauseella sivulla 100; seuraavan kerran Cheneyn salaisuus paljastuu aivan kirjan lopussa. Hän on musta mies.

Seuraavat koematkat tehdään noin kahdenkymmenen vuoden päähän. Majuri Moresby valitsee vuoden 1999, joutuu keskelle taistelua ja katoaa. Saltus haluaa vuoden 2000, löytää aseman tyhjänä ja saa sala-ampujan luodin selkäänsä. Hän pääsee haavoittuneena takaisin. Cheney haluaa ajan kauan vuoden 2000 jälkeen. On huomattava, että asema on tarkoitus pitää koko ajan miehitettynä ja varustettuna ja voimalaitos toiminnassa. Cheney löytää tyhjät ja pimeät rakennukset, tyhjän maan ja haudan.

Katerina odottaa häntä entisessä neuvotteluhuoneessa. Katerina on vanha nainen. Hauta on Arthur Saltusin; Katerina on saanut hänen kanssaan kaksi lasta, jotka - jo aikuisina - ovat ainoat ihmiset tässä tyhjässä maassa. Cheney näkee pelokkaan perheen aidan ulkopuolella; uuden elämän toivo. Katerina kuvaa katkerat vuodet. Rotujen välinen sisällissota on tuhonnut Yhdysvaltain koko väestön. Ulkopuolinen maailma on sotkeutunut ydinsotaan sen jälkeen, kun Yhdysvallat on pudottanut atomipommit kahteen Kiinan kaupunkiin ja Kiina vastannut samalla tavalla. Cheney jää tulevaisuuteen; aikakone ei voi enää toimia, kun sen virtalähde on katkennut. Hän on "mies, joka eli kaksi elämää"; kirjan alussa hän on kääntänyt Kuolleen Meren kirjakäärön, jossa profetoidaan maailman tuhosta ja miehestä, joka eli kahdesti ja palautti maailman ennalleen. Nyt hänestä on tullut se mies.

Wilson Tucker ei ollut mitenkään erityinen scifi-kirjailija. Hänellä on kuitenkin oma äänensä; karu ja karski kerronta. Kirja toimii myös kuvana Amerikan mielialoista Vietnamin sodan aikana.