Marko Nenonen: Noitavainot Euroopassa
Marko Nenosen kirja noitavainoista on ilmestynyt kaksi vuotta myöhemmin kuin Jan Guilloun "Noitien asianajaja". Jan Guillou on toimittaja, Marko Nenonen alan asiantuntija. Heidän kirjoissaan on silti ainakin yksi yhtymäkohta: Pohjois-Espanjan inkvisiittori Alonso de Salazar Frias, jota molemmat kunnioittavat.
Muuten Marko Nenonen esittää varsin vähän yksittäisiä henkilöitä ja heidän kohtaloitaan. Hänen kirjansa on kattava tutkimus noitavainoista koko Euroopasta useilta vuosisadoilta. Pääteema on noitasapatin ja noitien lennon myytti ja sen todellinen yleisyys verrattuna ns. pahan noitumiseen, vahingon aiheuttamiseen naapureille.
Nenosen kirja esittää vakuuttavasti, että tarinat lennoista Paholaisen pitämään noitasapattiin ovat sittenkin vähemmistönä noituusoikeudenkäynneissä ja keskittyvät suuriin paikallisiin noitavainoihin, joissa hyväksyttiin noitien ilmiannot naapureitaan vastaan. Silloin tällöin teki mieli huudella väliin kysymyksiä ja välihuomautuksia. Esimerkiksi Nenosen kuvaus Etelä-Euroopan antiikista periytyvän uskomuksen naisista, jotka öisin muuttuvat miehiä jahtaaviksi Strix-linnuiksi; tämän päivän Etelä-Italiassa uskotaan vieläkin noitiin, strega, jotka tekevät samaa; Strega-likööri ei suoranaisesti kuulu asiaan. (Muistan, miten eräs suomalaisnainen tuli Sisiliassa italiankielen taitoaan osoittaessaan sanoneeksi olevansa 'la vecchia strega', vanha noita, ja miehet tekivät nopeasti pahaa silmää torjuvia merkkejä).
Samaten haluaisin kysyä dosentilta, arveleeko hän mustan surman jälkeen ilmestyneiden noitaoikeudenkäyntien heijastavan yleistä epävarmuutta mustan surman syistä ja taudin aiheuttamaa yhteiskunnan mullistusta - kolmannes eurooppalaisista kuoli, maatiloja jäi viljelemättä, talouden perusteet mullistuivat työläisten aseman muututtua, papit olivat kuolleet useilta paikkakunnilta kokonaan - heikko oikeustilanne ja hengellisen johdon puute saattoi johtaa taikauskon ja noitien syyttelyn yleistymiseen. Ehkä?
Nämä ovat vain esimerkkejä vilkkaasta aivotoiminnasta, jota kirja aiheuttaa. Aiheesta kiinnostuneille ehdoton teos.
Muuten Marko Nenonen esittää varsin vähän yksittäisiä henkilöitä ja heidän kohtaloitaan. Hänen kirjansa on kattava tutkimus noitavainoista koko Euroopasta useilta vuosisadoilta. Pääteema on noitasapatin ja noitien lennon myytti ja sen todellinen yleisyys verrattuna ns. pahan noitumiseen, vahingon aiheuttamiseen naapureille.
Nenosen kirja esittää vakuuttavasti, että tarinat lennoista Paholaisen pitämään noitasapattiin ovat sittenkin vähemmistönä noituusoikeudenkäynneissä ja keskittyvät suuriin paikallisiin noitavainoihin, joissa hyväksyttiin noitien ilmiannot naapureitaan vastaan. Silloin tällöin teki mieli huudella väliin kysymyksiä ja välihuomautuksia. Esimerkiksi Nenosen kuvaus Etelä-Euroopan antiikista periytyvän uskomuksen naisista, jotka öisin muuttuvat miehiä jahtaaviksi Strix-linnuiksi; tämän päivän Etelä-Italiassa uskotaan vieläkin noitiin, strega, jotka tekevät samaa; Strega-likööri ei suoranaisesti kuulu asiaan. (Muistan, miten eräs suomalaisnainen tuli Sisiliassa italiankielen taitoaan osoittaessaan sanoneeksi olevansa 'la vecchia strega', vanha noita, ja miehet tekivät nopeasti pahaa silmää torjuvia merkkejä).
Samaten haluaisin kysyä dosentilta, arveleeko hän mustan surman jälkeen ilmestyneiden noitaoikeudenkäyntien heijastavan yleistä epävarmuutta mustan surman syistä ja taudin aiheuttamaa yhteiskunnan mullistusta - kolmannes eurooppalaisista kuoli, maatiloja jäi viljelemättä, talouden perusteet mullistuivat työläisten aseman muututtua, papit olivat kuolleet useilta paikkakunnilta kokonaan - heikko oikeustilanne ja hengellisen johdon puute saattoi johtaa taikauskon ja noitien syyttelyn yleistymiseen. Ehkä?
Nämä ovat vain esimerkkejä vilkkaasta aivotoiminnasta, jota kirja aiheuttaa. Aiheesta kiinnostuneille ehdoton teos.
posted by Mette | 12:23 AM
2 Comments:
Muistaakseni Nenonen osoittaa ainakin liioitelluksi väitteet noitavainojen kohdistumisesta pääasiassa naisiin. Siinä suhteessa oli muistaakseni suurta vaihtelua maittain ja aikakausittain.
Kyllä, se oli eräs hänen pääväittämistään. Jopa Keski-Euroopan joukkovainoissa lähes puolet oli miehiä.Itä-Euroopassa ja esimerkiksi itä-Suomessa enemmistö oli miehiä. Samoin hänen mukaansa enemmistö ei ollut vanhoja, köyhiä ja rumia, vaan useat tuomitut kuuluivat yläluokkaan ja joukossa oli paljon myös lapsia.
Post a Comment
<< Home