Lionel Shriver: Poikani Kevin

"Poikani Kevin" on haastava kirja. Perheen äiti, Eva, kirjoittaa kirjeitä miehelleen perheen kriisistä. Heti alussa esitetään Evan tilanne; hänen 15-vuotias poikansa on surmannut kylmäverisesti joukon koulun oppilaita ja yhden opettajista. Eva on teon vuoksi menettänyt itse luomansa yrityksen, talonsa (erään surmatun lapsen äiti nosti siviilikanteen Evaa vastaan "lapsen kasvatuksen laiminlyönnistä") ja aviomiehensä, jolle hän kirjoittaa.

Kun Eva kertoo avioliitostaan, päätöksestä saada lapsi ja miehensä suhtautumisesta, minusta tuntui aluksi, että tämä on viihderomaani "Täydelliset naiset" -formaatilla. Sitten kirja kävi syvemmäksi ja vaativammaksi. Voiko lapsi syntyä pahana? Mitä Kevin tavoittelee suhteessaan vanhempiinsa ja maailmaan (ja myöhemmin pikkusiskoonsa)? Kevinin isä Franklin, jolle kirjeet kirjoitetaan, elää perheessään "amerikkalaista unelmaa" ja kieltäytyy näkemästä ongelmia. Eva, joka hyvin tunnistaa rakkaudettomuutensa Keviniä kohtaan, on selvänäköisempi. Evan kanta on oikea, mutta se paljastuu vasta "sen torstain" yhteydessä. Mutta entä Franklin, ihanneisä? Joka kieltää tyttären, Celian, yhtä täydellisesti kuin Eva Kevinin? Joka koko ajan torjuu vaimonsa mielipiteet ja tarpeet?

Missä määrin vaikuttaa Evan armenialaistausta, jota koko ajan verrataan Franklin täydelliseen omenapiirakka- ja baseball-amerikkalaisuuteen?

Ja mitä Kevin oikeastaan haluaa? Millainen hän on? Miten hän rinnastuu hälyttävän yleisiin koulumurhiin Amerikassa (niitä dokumentoidaan koko kirjan ajan; loppua kohti ne paisuvat ahdistavaksi tulvaksi)?

Ahdistava ja syvästi vaikuttava kirja.