Monica Ali: Brick Lane

Luin kirjan ensimmäisen kerran tammikuussa. Toinen lukukerta syvensi kokemusta. Nyt huomioni kiinnittyi sivuhenkilöihin, kuten lannistumattomaan Raziaan, jolla on kelvoton aviomies ja huumeita käyttävä poika. Traagisen idealistiseen tohtori Azadiin, joka onnettomasta kotielämästään huolimatta auttaa ja tukee bangladeshlaisyhteisöä. Aviomies Chanuun, joka liukuessaan alaspäin yhteiskunnan asteikolla saavuttaa sisäistä arvokkuutta. Ja tietenkin Nazneenin salavihkaiseen kasvuun arasta maalaistytöstä naiseksi.

Zadie Smithin "Valkoiset hampaat" kuvasi Englannin muslimifanaatikkoja räävittömän humoristisesti. Monica Alikin katselee nuorten miesten touhua sivusta ja huvittuneesti, mutta ymmärtäen. Kirja jää lopussa auki kuten elämäkin - onnistuuko Bangladeshiin jäänyt Hasima-sisar lopultakin valinnoissaan, kuoleeko koronkiskuri rouva Islam lopultakin, vapautuuko Razian poika huumeista.

Tavallista perhe-elämää kaiken lomassa; kiistoja murrosikäisten kanssa, juoruavia naapureita, pieniä onnen hetkiä kaiken keskellä. Samanlaisia olemme kaikki.