Mika Waltari: Mikael Karvajalka

Tästä kirjasta saan kiittää Kemppistä, joka ylisti "Mikael Karvajalkaa" niin, että mielenkiintoni heräsi. Olinhan minä kirjan lukenut hyvin nuorena ja idealistisena enkä pitänyt yhtään. Silloin minulla oli kypsymättömiä ideoita siitä, että sankarit eivät puhu rahasta, hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja - enkä tuntenut tarpeeksi Euroopan historiaa. Nyt, jonkin verran kypsyneemmässä iässä, löysin "Mikael Karvajalassa" maailman parhaan seikkailukirjan, oivallisen historiaoppaan ja viisaan kuvauksen ihmisistä, heidän heikkouksistaan ja hyvyyksistään.

Mikael Karvajalka syntyy syrjäisessä Turussa. Hän saa onnekseen kumppanikseen jo lapsena ison ja vahvan Antin, jota Mikael koko kirjan ajan haluaa pitää tyhmänä miespoloisena, mutta joka on näyte vankasta talonpoikaisjärjestä. Anttikin kehittyy kiltistä maalaispojasta kylmäveriseksi palkkasoturiksi, vaikka se ylemmyydentuntoiselta Mikaelilta jää huomaamatta. Mikael itse kypsyy viattomasta ja typerästä pojasta huomattavasti surullisemmaksi ja kyynisemmäksi mieheksi matkallaan Euroopan halki. Salaovelasta kertomatyylistä viittaan kohtaan, jossa Mikael sanoo jostakin tapahtumasta, että siitä on liikkeellä kaikenlaisia ilkeitä tarinoita, joten nyt hän kertoo tapahtumat jokseenkin siten kuin ne tapahtuivat. Tuo pieni sana "jokseenkin" jaksaa askarruttaa.

Seuraavalla otteella on jotakin sanottavaa nykypäivänäkin:

"Pelkäsin vakavasti hyvästeleväni häntä viimeisen kerran kaikkien kauhistuttavien tarinoiden johdosta, jotka Venetsiasta ja Unkarista kulkeutuivat koko kristikuntaan turkkilaisten armottomasta julmuudesta. Turkkilaiset eivät näet tunteneet lainkaan hyvän sodan käsitettä, vaan kävivät vain pahaa sotaa hakaten usein maahan kohtaamansa joukot viimeiseen mieheen vankeja ottamatta. Samalla tavoin menettelivät tosin myös Unkarin ylhäiset kreivit ja sotapäälliköt kuljettaen jopa korkeiden pashojen päitä voitonmerkkeinä keihäidensä kärjissä ajattelematta hyviä lunnaita, joita olisivat voineet ansaita vangeistaan. Mutta tämä oli luonnollista ja ymmärrettävää, koska turkkilaiset olivat pakanoita ja vääräuskoisia, niin että heidän tappamisensa oli otollinen teko Jumalan edessä, kun taas turkkilaiset tappaessaan vankejaan tappoivat Kristuksen veren lunastamia ihmisiä, mikä oli häpeällistä ja väärin ja vastoin kaikkea kansojen oikeutta."

Euroopan kuohuvimmasta ajanjaksosta löytyy tapahtumia Mikaelin ja Antin matkoille Tukholman verilöylystä Rooman ryöstöön. Suositellaan yli kolmekymmenvuotiaille - älkää toistako minun erehdystäni ja lukeko liian nuorina (paitsi, jos olette viisaampia maailman suhteen kuin minä olin).