Arturo Pérez-Reverte: Yhdeksäs portti

Suurin suosikkini Pérez-Reverten kirjoista. Lucas Corso etsii ammatikseen harvinaisia kirjoja toimeksiantajilleen. Erityisen kunniallinen hän ei ole, mutta eivät ole hänen toimeksiantajansakaan. Boris Balkan kohtaa Corson ensi kertaa:

"Seurasin Corsoa tarkasti ja panin merkille, että hän puolittain hymyili istuessaan nojatuoliin. Se oli umpikujaan joutuneen kaniinin poikamainen virnistys, sellainen, joka saa piirroselokuvissa yleisön myötätunnon välittömästi puolelleen. Ajan myötä sain tietää, että hän saattoi hymyillä myös kuin riutunut, armoton susi, ja että hän kykeni loihtimaan kasvoilleen kumman ilmeen tahansa kulloisenkin tilanteen mukaan."

Corso saa kaksi toimeksiantoa samanaikaisesti. Kirjakauppias Flavio La Ponte on ostanut sittemmin itsemurhan tehneeltä Enrique Tailleferiltä luvun "Kolmesta muskettisoturista" nimeltään "Anjoun viini" ja haluaa Corson tarkistavan, onko se todella Dumasin itsensä kirjoittamaa, aitoa tekstiä. Varo Borja taas luovuttaa hänelle kirjan "Yhdeksän porttia". Kirjan kustantaja poltettiin roviolla kirjoineen, koska alkuperäisen kirjoittajan uskotaan olleen itse Lucifer, ja sen oikein tulkinneen pystyvän kutsumaan paholaista. Kirjaa sanotaan olevan jäljellä yksi ainoa kappale. Niitä on kolme. Varo Borja haluaa Corson tutkivan kaksi muuta teosta, vertaavan niitä hänen kappaleeseensa ja selvittävän, mikä kolmesta on aito.

Corson tehtävästä tulee hankala ja mutkikas. "Yhdeksän portin" kolmea kappaletta vainoaa kuolema, "Anjoun viiniä" taas jäljittävät Mylady ja Rochefort, "Kolmen muskettisoturin" vanhat vainoojat. Corso saa onnekseen puolelleen opiskelijatytön, joka vihjaa olevansa paholainen ja saaneensa tehtäväkseen suojella Corsoa.

Kirja kuljettaa lukijaa bibliofiilien merkillisessä maailmassa parhaaseen seikkailutyyliin liikkuen notkeasti tragediasta farssiin. Lopussa odottaa yllätys - no, parikin yllätystä, mm. kardinaali Richelieu itse. Ehdoton kirja ainakin kirjafriikeille.