Patricia Wrightson on ainoa tietämäni kirjailija, joka on käyttänyt aiheinaan Australian aboriginaalien mytologiaa. "Nargun ja tähdet" on nuorten romaani, jossa orpo Simon joutuu pikkuserkkujensa, iäkkään, naimattoman sisarusparin Charlien ja Edien, maatilalle ja tapaa tämän salaisen maailman.
Nargun oli kiviolento, orpo, iätön, kivenjärkäleen kaltainen hahmo, joka liikkui yöllä ja murskasi varomattomat uhrit alleen ja söi. Charlien ja Edien maatilan yläpuoliselle vuorelle on hitaasti - miten hitaasti - tullut Nargun. Simon tapasi sen ensin, mutta Charlie ja Edie, viisaita maailmansa olentojen suhteen, kuulivat sen orvon ja vihamielisen huudon yöllä. Siten vanha uuhi löytyi aamulla, vain murskatut sorkat ja nahka.
Simon on tutkinut ympäristöään sisarusparin leppoisan, asioihin puuttumattoman valvonnan puiteissa. Hän löytää pienen suon, jota hallitsee Potkoorok, sammakko-olento, jonka Charlie oli lapsena tavannut. Potkoorok on ilveilijä, leikittelijä, mutta sillä on voimia. Puissa hyppivät liuhupartaiset Turongit, ja vuoren sisällä asuvat Niolit.
Charlie ja Edie, viisaat, hiljaiset vanhukset, ovat viehättäviä hahmoja. Kun kiukkuinen ja tuskainen Simon - kaupunkilaispoika, jonka vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, tulee tilalle, häntä ei näennäisesti edes huomata, mutta kun maan ja yön äänet kuuluvat, jompikumpi aina mainitsee ohimennen, mikä äänen aiheuttaa - "Pöllökehrääjä", sanoi Charlie - paitsi Nargunin yksinäistä huutoa.
Pieni, hiljainen, runollinen kirja.