Z. Topelius: Talvi-iltain tarinoita I

"Talvi-iltain tarinoita" sisältää Topeliuksen pienempiä romaaneja, tässä osassa kirjat "Kuninkaan hansikas" ja "Linnaisten kartanon viheriä kamari".

"Kuninkaan hansikas" kuuluu paremminkin sarjaan "Talvi-iltain jorinoita". Topelius lakaisi rippeet "Välskärin kertomuksista" ja rakensi hajanaisen kertomuksen nuoresta miehestä, joka pyrähtelee siellä täällä pelastamassa kuningasta ja maata ja lopulta kuolee urheasti Kustaa III:n käsivarsille oman veljensä ampumasta luodista. Ensi rakkauskin vilahtaa, mutta epilogissa Topelius panee neitosen naimaan ikälopun valtioneuvoksen, jonka luuvaloa tyttö kärsii muutaman vuoden, kunnes kuolema tekee hänestä rikkaan lesken. Satusedällä oli hämmästyttävän realistinen, jopa kyyninen näkemys naisten avioliitoista. Monessa kirjassa sankarin romanttisen kaipuun kohde meneekin varakkaaseen järkiavioliittoon - mieluiten itseään paljon vanhemman miehen kanssa.

"Linnaisten kartanon viheriä kamari" on paljon jäntevämpi, paikoitellen jopa hauska. Siinä on kummitustarina, synkkiä sukusalaisuuksia, aatelista ylpeyttä, viiksiään kiertelevä ulkolainen konna ja yllättävän ontuvaa rakkautta - sankari on rakastunut toiseen Linnaisten nuorista neideistä, muttei millään pysty päättämään, kumpaan. Tärkein toiminta ei kohdistu rakkausjuttuun vaan siihen, palajstaako sankari sukuylpeän isäntänsä kammottavan salaisuuden vai ei. Jalous voittaa, mistä palkinnoksi sankari sitten saa tytön, valtakunnan ja vuorineuvoksen arvonimen. Tyylipuhdasta kitschiä, mistä täydet pisteet.