Meg Gardiner: Pahuuden piiri

Gardiner on löytänyt uuden oudon ammatin jännityskirjansa sankarittarelle: kuolleiden kallonkutistaja. Jo Beckett tekee kuolleille psykologisia profiileja selvittääkseen, oliko kuoleman syynä onnettomuus, itsemurha vai murha. Vastapuolena on San Franciscon kaupungin kerman ylläpitämä Likaisten Salaisuuksien Klubi, jonka jäsenet alkavat kuolla.

Vauhdikas kirja, johon on konnien ja juonenkäänteiden lisäksi sijoitettu myös parikin maanjäristystä. Pieni valitus: juoni solmitaan lopussa sellaista reipasta vauhtia, että murhien liittyminen yhteen jää hiukan huteraksi. Henkilöissä ei ole valittamista eikä äkkikäänteissäkään - tarinakehittely tuo mieleen TV-sarjat autojen romuttamisineen.

Ei hassumpaa.

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja

Ishiguron viisi novellia kuuluvat yhteen - niissä on samoja henkilöitä eri elämäntilanteissa. Kaikkiin liittyy myös musiikki.

Tarinat ovat jollakin kiehtovalla tavalla vinksahtaneita, jotkut selvää slapstick-komediaa (novelli, jossa eroa hankkiva pariskunta pompottaa välissään vanhaa ystäväänsä, joka lopulta taivutellaan tuhoamaan asuntoa kuin se olisi tehnyt naapurin iso koira, ja tulos on hämmentävä ja riemastuttava, ja kertomus, jossa palkintojuhlan pääpalkintoa piilotellaan sinne tänne).

Tarinoihin liittyvät tietysti myös rakkauden monet muodot - tai pikemminkin ne monet muodot, joilla ihmiset onnistuvat sekoittamaan ja tuhoamaan mahdollisuutensa aitoon rakkauteen.

Surullinen, haikea ja hilpeä kirja.