tag:blogger.com,1999:blog-205312612024-03-13T08:43:32.165-07:00Luetut 2006-2011Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.comBlogger965125tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-42095032475445864082011-09-13T06:17:00.000-07:002011-09-13T06:27:30.058-07:00Diane Wynne Jones: Taikuuden taakka<div style="text-align: justify;">Jostakin syystä kirja on saanut merkityksettömän suomennosnimen; alkuperäinen nimi on "<span style="font-style: italic;">The Pinhoe Egg</span>", joka kieltämättä olisi hankala tulkittava - Pinhoe on sukunimi.<br /><br />Kirja kuuluu Chrestomanci-sarjaan. Kissa Chant on keskeisiä henkilöitä (tuttu kirjasta "<span style="font-style: italic;">Noidan veli</span>"). Chrestomanci on arvonimi; arvonimen kantajan tehtävä on valvoa taikuuden väärinkäyttöä. Hänen nenänsä alla on vuosiatoja kukoistanut joukko kyliä, joiden asukkaat ovat hilpeästi käyttäneet taikuutta väärin ja piiloittaneet sen tosiseikan, kunnes kaksi sukua alkaa käydä ankaraa kaksinkamppailua ja Kissa joutuu sen keskelle.<br /><br />Varsin hyvä <span style="font-weight: bold;">Diane Wynne Jones</span> -kirja, jossa on kaikkea, mitä kunnon velhokirjassa tarvitaan: yksisarvinen, luudalla ratsastusta, ympäriinsä sinkoilevia taikoja ja aarnikotkan muna.<br /><br /><br /><br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-81129562337206684222011-09-10T07:06:00.000-07:002011-09-10T07:13:59.880-07:00Jack Higgins: Myrskyvaroitus<div style="text-align: justify;"><span style="font-weight: bold;">Higgins</span> 70-luvulta, jolloin kirjailija vielä yritti tosissaan eikä tehtaillut tasaista tahtia kevyitä viihdekirjoja (ei sillä, etteikö "<span style="font-style: italic;">Myrskyvaroitus</span>" olisi myös viihdettä, se on vain paremmalla otteella tehtyä).<br /><br />Toisen maailmansodan lopussa Brasilia julisti sodan Saksalle. Kirjassa Brasiliassa oleskelevat saksalaiset livahtavat ikivanhalla purjelaivalla satamasta ja suuntaavat kohti Saksaa. Laiva on naamioitu ruotsalaiseksi. Mukana on 22 merisotilasta, viisi nunnaa ja Saksan Brasilian-lähettiläs vaimoineen. "Deutschland"-laivan matkaa seurataan ja sen rinnalla muita juonikäänteitä, joista kiinnostavin on saksalainen sukellusvenekapteeni, joka joutuu englantilaisten vangiksi, mutta karkailee koko ajan. Lopulta kaikki päätyvät samaan pisteeseen, Hebrideille ankarassa myrskyssä.<br /><br />Oikein mukava merisotakirja, jossa siviilien panos tulee voimakkaasti esiin. Meripelastusveneen siirto maitse satamasta toiseen on tiettävästi todella tapahtunut, joskaan ei kirjan kuvaamassa tilanteessa. Nuorena käytännöllisesti katsoen hukkasin sydämeni sille saksalaiselle sukellusvenekapteenille - todellinen sankari.<br /><br /><br /><br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-73318919569940564772011-09-09T05:50:00.000-07:002011-09-09T05:55:10.473-07:00Lee Child: Terässeinä<div style="text-align: justify;">Jack Reacher on kuljeksinut pitkin Yhdysvaltoja jo kymmenen vuotta. Hän sattuu pikkukaupunkiin nimeltä Despair, ksoka häntä inhottaa kävellä takaisin jo kulkemiaan jälkiä. Despairissa hänet pidätetään ja passitetaan kaupungin rajan taakse, ja hän suivaantuu vieläkin enemmän.Naapurikaupungista, Hopesta, löytyy apua ja selvitystä Despairin tilanteeseen.<br /><br />Despairin kierrätyskeskus ja terässeinä tuovat mieleen varhaiset scifi-filmit (Metropol yms.) Väki on kuin robotteja, koko asetelma kuin dystopiat. Valitettavasti Despairin tilanne alkaa purkautuessaan olla nykypäivän Yhdysvaltoja eikä jotakin mielenvikaista tulevaisuuden kuvaa. Politiikkaa ja uskontoa, ei robotteja.<br /><br />Melkoinen kirja tämäkin.<br /><br /><br /><br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-73773430581211937842011-09-07T05:38:00.000-07:002011-09-07T05:44:14.040-07:00Jack Higgins: Huonoa seuraa<div style="text-align: justify;">Nimi on enne - tämä <span style="font-weight: bold;">Higgins</span> on huonoa seuraa. Tulee mieleen, että perheellä on ollut tilapäisesti rahasta pulaa, ja Higgins istui kirjoituskoneensa ääreen ja kirjoittaa paukutti kirjan aamupäivän aikana.<br /><br />Pitkähkö sepustus Hitlerin bunkkerista, jostakin oletetusta sankarista nimeltä Max von Berger, Hitlerin salaisesta päiväkirjasta, joka oli piiloitettu Bergerien kotikappeliin ja väliaikaselostusta Rashidin suvusta, jonka kimpussa <span style="font-weight: bold;">Higgins</span> on nakertanut kuin koira luun. Sitten päästetään Dillon irti, kaapataan kenraali Ferguson, käydään vapauttamassa hänet ja tapetaan vähän lisää. Ja mennään takaisin Lontooseen syömään lihaperunalaatikkoa samppanjan kanssa. Dillon parka, kukaan ei ole kiitollinen eikä kunnioittava, vaikka hän joutuu hoitamaan kaikki tapot yksin (tai yhdessä gangsterikaverinsa kanssa). Elämä on epäreilua.<br /><br /><br /><br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-85141377664297516292011-09-06T06:10:00.000-07:002011-09-06T06:22:36.785-07:00John Le Carré: Single & poika<div style="text-align: justify;">Tiikeri Singlen poika on saanut tarpeekseen sokeasti ihailemansa ja rakastamansa isän petollisista liiketoimista ja ilmiantanut hänet tullilaitokselle. Poika on neljän vuoden aikana elänyt uuden elämän muunnetulla henkilöllisyydellä - saanut uuden ammatin, mennyt naimisiin, eronnut ja tullut isäksi. Ja sitten Tiikeri löytää hänet. Oliver elää uudelleen mutkikkaan tiensä isänpettäjäksi ja lähtee pelastamaan isäänsä niiden miesten käsistä, jotka ovat tappaneet jo kerran ja voivat tappaa uudelleen.<br /><br /><span style="font-style: italic;">(Tämä vaikuttaa ihan Higginsin juoniselostukselta. Siitä ei ole kysymys.)</span> Jokainen kirjan henkilö joutuu pohtimaan suhdettaan luottamukseen ja petokseen. Jotkut sortuvat mieleltään, jotkut kuolevat; toiset jaksavat rakastaa ja luottaa ja selviävät labyrintin läpi.<br /><br /><span style="font-style: italic;">(No, nyt meni paremmin.)</span> Täyteläinen kirja, hyviä luonnekuvia, ja Oliver on oudoimpia henkilöitä, jonka olen tavannut jännityskirjassa. Vauhtia ja ironista huumoria. Kirjan nimi ei ihan sattumanvaraisesti viittaa Dickensin kirjaan "Dombey ja poika", jossa on itsekeskeinen isä ja häntä rakastavat lapset - kuvio on sama ja tyyli dickensmäinen nykyaikaisella vauhdilla.<br /><br /><br /><br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-29062955457885113972011-09-04T06:19:00.001-07:002011-09-04T06:29:50.118-07:00Lee Child: Tappaja<div style="text-align: justify;">Parkkitaloon on ajanut valkoinen pakettiauto. Autosta on noussut mies, joka asettuu tarkkailemaan töistä lähteviä ihmisiä. Hän ampuu nopeaan tahtiin kuusi laukausta ja tappaa viisi ihmistä, neljä miestä ja naisen. Poliisi löytää hämmästyttävän nopeasti aukottomat todisteet ja miehen nimeltä James Barr. Barr kieltäytyy sanomasta mitään muuta kuin yhden lauseen: "<span style="font-style: italic;">Haluan Jack Reacherin.</span>"
<br />
<br />Reacher on jo kuullut uutisista tapoista ja on tulossa paikalle. Hän muistaa James Barrin - 14 vuotta aikaisemmin Barr ampui parkkitalosta käsin neljä miestä Kuwait Cityssä ja Reacher tutki tapauksen. Tällä kertaa kaikki ei näytä oikealta, ja Reacher alkaa käydä uudelleen läpi todistusaineistoa. Ensimmäinen kysymys on, miksi James Barr yleensä haluaa paikalle miehen, joka aikaisemmin todisti hänet syylliseksi ja lisäksi toi esiin voimakkaan vastenmielisyytensä joukkomurhaajaa kohtaan. Reacherilla on muitakin ongelmia kuin asetelman outous - nuori nainen murhataan ja poliisi etsii häntä.
<br />
<br />Hyvää, vakaata <span style="font-weight: bold;">Lee Childiä</span>. Loppurytinä panee miettimään, kumpaa kirjan nimi tarkoittaa, parkkitalon murhaajaa vai Reacheria itseään.
<br />
<br />Kirjasarjalla on tyylikäs ulkomuoto, pelkistetty ja samalla näyttävä. Hyvää työtä, <span style="font-weight: bold;">Karisto</span>.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-6268847985735132052011-09-01T06:12:00.000-07:002011-09-01T06:20:30.946-07:00Jack Higgins: Tappotanner<div style="text-align: justify;">Taas ovat Sean Dillon ja kumppanit vauhdissa. Tällä kertaa on kidnapattu 13-vuotias Sara naitettavaksi Irakiin. Dillon ja Billy Salter lähtevät hakemaan tytöä takaisin, mutta homma ei heti onnistu - syntyy vain ruumiita. Samaan aikaan presidentti Putin (muuten ainoa kirjoissa mainittu valtionpäämies - Yhdysvaltojen presidentti on kuvitteellinen hahmo ja Britannian pääministeri mainitaan vain arvonimellä) vaatii, että nämä hankalat tyypit on tapettava pois jaloista kuljeksimasta.
<br />
<br />Higginsin ideologia on selkeää. Vanhat IRA-miehet ovat palkattavissa tai sitten brittien palkoissa. Venäläiset ovat värvättävissä brittien puolelle. Islaminuskoiset ovat aina vihollisen puolella ja terroristeja - kaikki, joiden toinen vanhempi on islaminuskoinen, ovat loppujen lopuksi terroristien agentteja. Selvä kuin mikä.
<br />
<br />Edelleenkin aivot narikkaan -kirjallisuutta.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<br />
<br />
<br />Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-59994490052956942622011-08-31T05:39:00.000-07:002011-08-31T05:47:42.918-07:00Lee Child: Tappotahti<div style="text-align: justify;"><span style="font-style: italic;">"Tappotahti"</span> on ensimmäinen <span style="font-weight: bold;">Lee Childin</span> kirjoittama Jack Reacher-kirja. Tässä on klassinen yksinäinen mies, joka tulee tuntemattomasta ja poistuu tuntemattomaan. Heti alussa Reacher kävelee neljä tuntia Georgian sateessa, saapuu Margrave-nimiseen pikkukaupunkiin ja pidätetään murhasta. Kaupungin poliisipäällikkö ilmoittautuu silminnäkijäksi.
<br />
<br />Meno on kovaa alusta asti. Reacherilla on silti tilaisuus solmia rakkaussuhde naispuoliseen konstaapeliin. Kaupungilla on salaisuutensa; sen omistaa kokonaan Kliner-niminen mies. Kun murhattu osoittautuu Reacherin ainoaksi veljeksi, hän saa myös henkilökohtaisen syyn selvittää Margraven synnit. Ja ruumiita kasaantuu kirjan nimen mukainen määrä - tappotahti on todella nopea.
<br />
<br /><span style="font-weight: bold;">Childin</span> psykologinen silmä on hyvä ja luja. Reacherin luonne perustellaan hyvin kirjan mittaan - hänen halunsa liikkua kulkurina, hänen piittaamattomuutensa taloudenhoidosta, hänen nimettömyytensä - ei papereita, vain tukku rahaa taskussa. Hänen rakkautensa blues-musiikkiin. Vahvasti rakennettu luonne. Minulla on tunne, että tämän oli tarkoitus olla ainoa Reacher-kirja, mutta lukijat mieltyivät ja kirjailija mieltyi itsekin, joten Reacher-kirjoja on jo toista tusinaa.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-46739682183682412002011-08-30T05:51:00.000-07:002011-08-30T05:58:04.501-07:00David Hewson: Mysteerien huvila<div style="text-align: justify;">Roomaan sijoittuva dekkari. Amerikaklaispariskunta on lomalla Roomassa. Mies on ärtynyt naapuriin, joka oli tuonut Välimeren lomaltaan marmoriveistoksen pään; hän päättää lyödä naapurin laudalta ja vuokraa metallinpaljastimen. Turvesuolla Ostiassa paljastin hälyttää. Pariskunta löytää nuoren tytön veistoksen, mutta kun mies alkaa hakata päätä irti lapiolla, he tuijottavat täysin aitoa ihmisen anatomiaa.
<br />
<br />Patologi arvelee kyseessä olevan antiikin aikaisen suoruumiin, mutta tytön kielellä on 16 vuoden takainen kolikko. Vainaja tunnistetaan amerikkalaisen mafiapomon tytärpuoleksi, joka katosi 16 vuotta aikaisemmin. Miksi tyttö on pukeutunut antiikin ajan vaatteisiin? Ja onko jutulla yhteys toiseen tyttöön, jonka äiti on juuri ilmoittanut kadonneeksi - ja joka on täsmälleen suoruumiin näköinen?
<br />
<br />Roomalainen mafiapäällikkö sekoittaa pakkaa aloittamalla uudelleen mafiasodan 16 vuoden takaisen tjytön isäpuolen kanssa. Kohta kuolee ihmisiä ja räjäytellään pommeja.
<br />
<br />Tarina käy monimutkaisemmaksi koko ajan ja tekee lopullisen kiepsahduksen ihan lopussa. Kiinnostavaa juonenrakentamista.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-71917383004376038482011-08-29T05:49:00.000-07:002011-08-29T05:55:57.648-07:00Jack Higgins: Mustaa oikeutta<div style="text-align: justify;">Taas kerran Yhdysvaltojen presidentti yritetään murhata. Tappajaehdokas nauttii syanidia. Jäljet johtavat englantilaiseen moskeijaan, joten Sean Dillon pannaan asialle.
<br />
<br />Moskeijan imaami kidnapataan, jutun takana on venäläinen miljonääri ja hänen venäläiset avustajansa. Vauhdilla kuljetaan Irakin ja Irlannin välillä - tietenkin asialla ovat vanhat IRA-miehet ja Lontoon gangsterit.
<br />
<br />Nämä pahuksen Dillon-kirjat menevät mielessä sekaisin, vaikkei olisi kuin päivä tai pari lukemisen välillä. Tärkeintä on juoda Bushmills-viskiä ja syödä lihaperunalaatikkoa, ne miehen tiellä pitävät. Ja ampua vastapuolta suoraan silmien väliin vanhalla luotettavalla Walthersilla. Ja rentoutua välillä soittamalla Gerswininä pianolla. Naisia lähinnä ihaillaan kauempaa. Kainoa joukkoa nämä.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-66522389504786964762011-08-28T04:39:00.000-07:002011-08-28T04:46:58.899-07:00Jack Higgins: Kaksintaistelu<div style="text-align: justify;">Sean Dillon näyttää erämaataistelutaitojaan ja sukeltajanlahjojaan. Kolme veljeä ja sisar ovat puoliksi skotlantilaista aatelissukua, puoliksi beduiineja ja maailman rikkaimpia ihmisiä. Amerikkalaiset ja venäläiset öljy-yhtiöt käyvät jakamassa lupaa kysymättä heidän aavikkovaltakuntansa öljyvaroja. Lisäksi venäläinen kaksoisagentti tappaa liikenteessä juovuspäissään heidän äitinsä. Vanhin veli julistaa kostavansa maailmalle ja suunnittelee murhauttaa Yhdysvaltojen prsidentin, Venäjän presidentin ja aavikkovaltion kaikki sheikit. Vaatimattomina työkaluina on joukko arabeja ja nippu vanhoja IRA-miehiä. Siinä sitten vastapuolella taistoon käyvät Sean Dillon ja kaksi Lontoon gangsteria.
<br />
<br />Viskiä ja shamppanjaa kuluu, Platonia siteerataan, sukellellaan foinikialaisella aarrelaivalla (ja katkotaan vastapuolen ilmaletkuja) ja käydään erämaasotaa kuin vanhoissa elokuvissa, joista leukaillaan - "<span style="font-style: italic;">Casablanca</span>", "<span style="font-style: italic;">Hyökkäys erämaalinnakkeeseen</span>" ja niin edelleen. Ja ammuskellaan ihmisiä silmien väliin vanhalla mukavalla Waltherilla ja vähän Uzillakin. On tämä mukavaa.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-87700921372646764522011-08-27T07:45:00.001-07:002011-08-27T07:59:10.825-07:00Jack Higgins: Kovalla kädellä<div style="text-align: justify;"><span style="font-weight: bold;">Higgin</span>s on kirjoittanut kokonaisen sarjan <span style="font-style: italic;">Sean Dillon</span> -kirjoja. Dillon on entinen IRA:n iskumies, joka on vasten tahtoaan värvätty Englannin salaiseen iskuryhmään. Iskuryhmän tapa on aina, kun he tappavat jonkun, kutsua paikalle tuhoamisosasto, joka puolessa tunnissa muuttaa ruumiit kolmen kilon paketiksi tuhkaa. Siistiä. Muita jatkuvasti vastaan tulevia maneereja on tapa ampua vastapuolen edustajia silmien väliin, mieluiten Waltherilla tai nilkkakotelossa pidetyllä Colt .22:lla, jossa on onttokärkiset luodit. Niin, ja noin 50 sivun välein joku humalainen mies putkahtaa kourimaan ja käpälöimään jotakin naista niin, että kulloinkin paikalla oleva sankari pääsee hakkaamaan käpälöijän tainnuksiin. Eli siis samalla kaavalla tehtyjä kirjoja tyyliin "aivot narikkaan".
<br />
<br />Dillon itse on 165 cm pitkä, pellavapäinen mies, joka osaa kaikkea, ihan kaikkea. Sukeltaa, lentää mitä laitetta tahansa, tappaa millä keinolla hyvänsä, osaa englannin ja iirin lisäksi venäjää ja arabiaa, soittaa Gerswiniä pianolla, runoilee ja tuntee filosofit. Ei vehtaa naisten kanssa, mutta juo Bushmills-viskiä mihin vuorokauden aikaan tahansa ja väliaikoina Krug-shamppanjaa lihaperunasoselaatikon painimeksi. Toisin sanoen erittäin ärsyttävä tyyppi.
<br />
<br />Silti kirjoihin tulee jonkinlainen himo kuten pussilliseen lakritsaa - pakko lukea kerralla loppuun ja ruveta hakemaan ympäriltään lisää samaa. Tämän kertaisessa tapauksessa venäläiset tuppautuvat rajan yli Kosovoon polttamaan moskeijoita ja raiskaamaan alaikäisiä tyttöjä ja tämän kirjan erikoissankari Miller ampuu joukko-osaston luutnanttia silmien väliin. Putin itse antaa käskyn tappaa Miller ja varmemmaksi vakuudeksi Dillon - kaikki haluavat tappaa Dillonin. Erikoismauste: tässä kirjassa Dillon rakastuu 40-vuotiaaseen leskeen, joka on Cambridgen professori. Rakastuminen onkin paras puoli - suuri sankari on lempijänä ujo.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-82321657129549924572011-08-25T06:05:00.000-07:002011-08-25T06:19:54.805-07:00Alistair Maclean: Särkyneen sydämen sola<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5CRTJgY_ealncKW0iOa3LxEsBuB9TRLjPwSQKb0c2msmUhjwhnRTqI3KYmFR0CwhRFLdbafGFOZlZ1x_6DMmI4okDwz0ORFa0mq2O8swbJ481-ojc02BADrNbw8CjrRRE42xQxw/s1600/breakheartpass1.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 226px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5CRTJgY_ealncKW0iOa3LxEsBuB9TRLjPwSQKb0c2msmUhjwhnRTqI3KYmFR0CwhRFLdbafGFOZlZ1x_6DMmI4okDwz0ORFa0mq2O8swbJ481-ojc02BADrNbw8CjrRRE42xQxw/s400/breakheartpass1.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5644779864441042738" border="0" /></a><span style="font-style: italic;">"Särkyneen sydämen solan" elokuvasovitus - Deakinina Charles Bronson</span>
<br />
<br /><div style="text-align: justify;"><span style="font-style: italic;">"Särkyneen sydämen sola</span>" oli 70-luvun lännentarina, joka myös filmattiin varsin kelvollisesti. Siihen aikaan luettiin <span style="font-weight: bold;">Alistair Macleania</span> - kirja vuodessa. Tyyli on tuttu, vaikka kirjailijat ovat vaihtuneet. <span style="font-weight: bold;">Macleanista</span> olen kuullut, että hänen kirjansa vaihtelivat hänen kulloisenkin sihteerinsä mukaan. Tämän kirjan aikainen sihteeri oli melkoinen huuliveikko, joten kirja on jäänyt mieleeni, ja nyt se tuli luettua uudelleen.
<br />
<br /><blockquote>"Tämä on hirveää!" Marican ääni tärisi, mutta se johtui kylmästä eikä pelosta. "Me jäädymme kuoliaaksi täällä ylhäällä."
<br />"Älkää puhuko pahaa junanvaunun katoista", Deakin sanoi moittivasti. "Niistä on tullut minulle eräänlainen toinen koti."</blockquote>
<br />
<br />Tarinassa mennään siis junalla pitkin länttä. Junassa on joukko-osastollinen sotilaita, kaksi vaunullista hevosia, lääkäri, pastori, eversti, osavaltion kuvernööri veljentyttärineen ja etsintäkuulutettu roisto (päähenkilö, Deakin) ja häntä vahtiva sheriffi. Matkan syy on eristyneessä linnakkeessa riehuva kolera, jonne pitää viedä korvausmiehistö. Sitten alkaa väkeä junassa kuolla.
<br />
<br />Kelvollista vauhtia yllä pitävä kirja, jossa on kaikki lännentarinassa tarvittavat ainekset - etsintäkuulutettu, sheriffi, Yhdysvaltojen ratsuväki, intiaaneja ja kultalöytö (silkkaa spoilausta, mutta olkoon).
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<br />
<br />Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-49154375835787281142011-08-24T06:36:00.000-07:002011-08-24T06:42:21.164-07:00Janet Evanovich: Neljäs kerta toden sanoo<div style="text-align: justify;">Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumilla on taas helppo tapaus, jota ei saa millään kiinni. Lisäksi Stephanien niljakas esimies on palkannut samaan tehtävään toisenkin naisen - sen hutsun, jonka kanssa Stephanien aviomies aikoinaan petti Stephanieta keittiön pöydällä. Onneksi Stephaniella on puolellaan entinen ilotyttö Lula, joka on kätevä tainnutusaseen käyttäjä.
<br />
<br />Kiinni otettava on nainen, joka kyllästyi miesystäväänsä ja pihisti tältä auton. Mutta miksi naisen vanavedestä löytyy väärennettyjä seteleitä? Ongelmaa täydentää Stephanien uusin auto, joka taas tuttuun tapaan räjähtää. Ainakin seksikäs poliisi Joe Morelli on ympäristössä ja tositoimissa hänkin.
<br />
<br />Aina yhtä hauskoja nämä kirjat. Minua naurattaa eniten se tapa, jolla kaikki vanhat ja ontuvat vetelevät esiin toinen toistaan raskaampaa aseistusta niin kampaajalla kuin kosmetologillakin.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-77878009783314680692011-08-22T05:14:00.000-07:002011-08-22T05:17:23.681-07:00Ari Turunen: Ettekö tiedä, kuka minä olen<div style="text-align: justify;">Kirja ylimielisyydestä. Erinomainen kulttuuripsykologinen teos. Esimerkkejä notkeasti ja sujuvasti yli koko tunnetun historian, selkäsanainen ja täydellisen ymmärrettävä. Panee miettimään omia virheitäänkin - ei tosin niin, että nokkiintuisi ja panisi kirjan pois, vaan niin, että juttu jää mieleen.
<br />
<br />Erinomaisen suositeltava, eniten historiasta pitäville, mutta suositeltava vaikkapa firmoissa pientäkin valtaa pitäville - eikä ole haitaksi niillekään, jotka monottavat lähimmäisiään naapurustoista kapakoihin.
<br />
<br />Lukekaa!
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<br />
<br />Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-51548531959401319812011-08-20T06:09:00.000-07:002011-08-20T06:20:19.923-07:00Lee Child: Henkensä kaupalla<div style="text-align: justify;">Erinomainen Jack Reacher -kirja. Jack jää liftauskyydistä Nebraskassa keskellä ei mitään. Pelkkää talvista aavaa, lumen peittämiä maissipeltoja. Yksi motelli on näkyvissä, ja sinne Reacher suunnistaa juomaan kahvia. Koko paikassa on yksi asiakas, umpijuovuksissa oleva lääkäri. Kun Reacher juo kahviaan, lääkärille soittaa nainen, jonka nenäverenvuoto ei lakkaa. Sekä Reacher että lääkäri ymmärtävät, että naista on hakattu. Reacher pakottaa lääkärin lähtemään potilaan luo - Reacher ajaa autoa, koska lääkäristä ei siihen ole. Tällä teollaan Reacher tulee sohaisseeksi ampiaispesään.
<br />
<br />Koko aluetta hallitsee neljän Duncanin kopla, kolme noin 60-vuotiasta ja heidän ottopoikansa. Kukaan ei tee mitään vastoin Duncanien tahtoa - heillä on kuljetusliike ja kaikki maanviljelijät ovat heidän otteessaan. Jos Duncanit kieltäytyvät kuljettamasta satoa, maanviljelijä menettää kaiken. Hakattu nainen on ottopojan, Seth Duncanin, vaimo. Lääkäriä on kielletty hoitamasta häntä. Reacher saa töitä - Duncaneilla on palkkalistoillaan kymmenen yli kaksimetristä jalkapalloilijaa, jotka alkajaisiksi hakkaavat lääkärin auton pirstaleiksi ja yrittävät tehdä saman Reacherille. Sitten paljastuu, että Duncaneilla on muutakin meneillään. Salaperäinen kuljetus on tulossa Kanadasta, kolme Las Vegasin gangsteriryhmää odottaa kuljetusta, ja ne kaikki lähettävät miehiä vauhdittamaan tapahtumia.
<br />
<br />Paljastuu myös, että 25 vuotta aikaisemmin erään maanviljelijäpariskunnan 8-vuotias tytär on kadonnut ja Duncaneja epäiltiin. Tytön äiti ei ole vieläkään antanut periksi. Yksinäinen ratsastajamme, Jack Reacher, ryhtyy panemaan uusiksi vanhoja ja nykyisiä vääryyksiä ja paikkakunnan nokkimisjärjestystä. Vauhtia riittää koko matkan. Ja mystinen pakettiauto salaperäisine lasteineen lähestyy koko ajan...
<br />
<br />Niille, jotka vauhdikkaita äijäkirjoja rakastavat, tässä on 10+ tarina.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-71143293851829999652011-08-19T06:53:00.000-07:002011-08-19T07:08:10.669-07:00Joy Chant: Red Moon and Black Mountain<div style="text-align: justify;"><span style="font-style: italic;">"Red Moon and Black Mountain"</span> sai <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Mythopoeic_Awards"><span style="font-style: italic;">Mythopoeic Fantasy Awardin</span></a> vuonna 1972. Epäilin vahvasti kirjoittajan nimen olevan harkitusti valittu kristillinen viite (ilovirsi), mutta kyllä se perustuu kirjailijan omaan nimeen (<span style="font-weight: bold;">Eileen Joyce (Joy) Rutter (nee Chant</span>).
<br />
<br />Kristillisyys on nimittäin vahvasti esillä <span style="font-weight: bold;">C.S.Lewisin</span> Narnia-sarjan henkeen. Tarinassa kolme lasta joutuu toiseen maailmaan, jossa hyvä ja paha kamppailevat keskenään. Kaksi muuta osallistuu jossakin määrin toimintaan, mutta vanhin poika, joka lisäksi kantaa kaulassaan Pyhän Kristoforoksen medaljonkia, ensin lyö taistelussa pahan ja sen jälkeen tarjoutuu vielä vapaaehtoiseksi uhrilampaaksi. Kirjoitustyyli on kovasti <span style="font-weight: bold;">lordi Dunsanya</span>.
<br />
<br />Kirja on silti miellyttävää luettavaa - se on runollinen ja kaunis, siinä on seikkailuja ja rakkautta ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Vahinko, että brittiläisen <span style="font-style: italic;">Unwin</span>-kustantamon <span style="font-style: italic;">Unicorn</span>-sarjan <span style="font-weight: bold;">Steve Westernin</span> piirtämää kansikuvaa ei neitstä löydy - se on upea.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-24538763060035856662011-08-17T06:20:00.000-07:002011-08-17T06:30:33.089-07:00Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukan<div style="text-align: justify;"><span style="font-weight: bold;">Adichie</span> tuli suomalaisten(kin) tietoisuuteen romaanillaan Biafrasta - "<span style="font-style: italic;">Puolikas keltaista aurinkoa</span>". Hyvä, että tuli. Häneltä on sen jälkeen käännetty "<span style="font-style: italic;">Tulipunainen hibiskus</span>" ja nyt tämä novellikokoelma, kaikki täyttä luettavaa.
<br />
<br />Novellit ovat Nigeriasta, Yhdysvalloista tai muutosta toisesta maasta toiseen. Mikään ei ole suorastaan optimistinen ja jotkut ovat kerta kaikkiaan synkkiä - "Naimakauppojen järjestäjät" tai ironisia - "Loikkivan apinan kukkula". Täyteläisen inhimillisiä ovat kaikki.
<br />
<br />Ehkä pitäisi mainita, mistä pitää eniten? Se on vaikeaa. Novelli "Aaveita" kulkee kahden maailman rajalla. "Jäljennös" kertoo realistisesta naisesta, joka kohtaa aviokriisin ja panee sen järjestykseen ilman pahaa sanaa. "Ykkösselli" tuo mieleen romaanin "Tulipunainen hibiskus". Vaikea valita - hyviä kaikki.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-42939881594211557782011-08-15T07:59:00.000-07:002011-08-15T08:06:44.320-07:00Lee Child: Viides matkustaja<div style="text-align: justify;">Jack Reacher matkustaa aamuyöllä New Yorkin metrossa vaunussa, jossa on hänen lisäkseen neljä muuta. Yksi osoittaa kaikkia itsemurhapommittajan merkkejä. Reacher huolestuu ja menee puhuttelemaan naista. Tämä ampuu päänsä tohjoksi.
<br />
<br />Tästä alkaa tarina, jossa Reacherilla on vihollisia joka suunnalla Yhdysvaltojen presidentistä terroristiryhmään asti. Ei niin hyvä Reacher kuin aikaisemmin lukemani - jostakin syystä terroristit saavat aina kirjailijan sekoamaan kliseisiin. Ärsyttävää on myös, että kaikki neljä muuta vaunussa olijaa ovat yhteydessä toisiinsa, Reacher onnistuu olemaan ainoa sivullinen. Miten hän sattuukin aina tuppaamaan itsensä jonkin mahdottoman tilanteen keskipisteeseen viattomana kuin vauva? Teräsmies hän onneksi ei ole - tässä käy ilmi, että hän ei ymmärrä yhtään mitään kännyköistä eikä tietokoneista, vaikka kirjan alkuperäinen julkaisuvuosi on 2009.
<br />
<br />Huonompaakin on luettu, parempaa onneksi myös.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-36113637774479927292011-08-14T06:21:00.000-07:002011-08-14T06:29:57.328-07:00Helene Tursten: Yökierto<div style="text-align: justify;">Pienessä ruotsalaisessa yksityissairaalassa tulee sähköhäiriö yövuoron aikaan. Edes varageneraattori ei toimi. Lääkäri ja iäkäs sairaanhoitaja yrittävät selvittää häiriön syytä - hengityskoneessa oleva potilas kuolee ja teho-osaston hoitaja on kadonnut. Vanha hoitajatar pyörtyy - hän on nähnyt sairaalassa kummittelevan hoitajattaren, joka 25 vuotta aikaisemmin oli hirttäytynyt ullakolle. Kun kadonnut hoitajatar löytyy sabotoidun generaattorin päältä kuristettuna, poliisikin haluaa tietää enemmän aaveesta ja toisestakin hoitajasta, joka on hävinnyt samana yönä.
<br />
<br /><span style="font-weight: bold;">Turstenin</span> poliisi <span style="font-style: italic;">Irene Huss</span> joutuu tutkimaan sotkuista juttua. Hänellä on myös kotona pikku ongelma. Toinen hänen tyttäristään on ruvennut vegaaniksi ja äiti epäilee hänen liittyneen eläinaktivisteihin.
<br />
<br />Pohjoismaisissa riksoromaaneissa kiinnitetään runsaasti huomiota myös poliisien perhe-elämään. Hyvä juttu - useimmilla on sellainen ja se todella vaikuttaa myös työhön. Muuten <span style="font-weight: bold;">Turstenin</span> kirjat ovat peruskamaa - niitä lukee ihan sujuvasti ja sitten pari kuukautta myöhemmin ei muista mitään.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-71545478466549367742011-08-13T04:55:00.000-07:002011-08-13T05:03:32.716-07:00Thomas Enger: Valekuollut<div style="text-align: justify;">Uusi, kiinnostava norjalaisdekkaristi. Kirjan päähenkilö on toimittaja Henning Juul. Kaksi vuotta aikaisemmin hän on menettänyt poikansa tulipalossa. Hän on sisäisesti ja ulkoisesti arpeutuneena palannut työpaikalleen, nettiuutislehteen. Heti ensimmäinen tehtävä on tutkia nuoren opiskelijatytön karmeaa murhaa. Tyttö löydetään teltan sisältä, puoliksi maahan kaivettuna, kuoliaaksi kivitettynä, ruoskittuna ja toinen käsi katkaistuna. Poliisi epäilee heti kunniamurhaa ja tytön pakistanilaista poikaystävää, mutta Juul ei oikein usko; teon rituaalipiirteet eivät sovi tunnettuihin tosiseikkoihin. Juul joutuu itsekin pulaan törmättyään toiseenkin ruumiiseen ja lisäksi todella pahaan oslolaisjengiin.
<br />
<br />Toimittajanäkökulma on antoisa. Toinenkin yksityiskohta on erikoinen - Juulilla on ollut nimetön tiedonantaja Internetissä, ilmeisesti poliisi, ja nyt hän ottaa taas yhteyttä. <span style="font-weight: bold;">Engerin</span> teksti on soljuvaa ja persoonallista ja hänen otteensa toimittajan työhön ja valokuvaukseen on lujaa ja ammattimaista. Toivottavasti häneltä saadaan lisää suomennoksia.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-32922052279026041642011-08-12T04:38:00.000-07:002011-08-12T04:41:33.822-07:00Janet Evanovich: Kolmas kovanokka<div style="text-align: justify;">Stephanie palkkionmetsästäjä saa helpon tehtävän - koko kaupungin rakastama makeiskauppias, Mo-setä, on unohtanut tulla oikeuteen. Tosin hän näyttää kadonneen kokonaan, kaikki alkavat inhota Stephanieta, koska hän kehtaa jahdata rakastettua vanhusta, ja jostakin syystä kuolleita huumekauppiaita kellahtelee Stephanien päälle, minne hän sitten meneekin. Ja autoista on taas harmia.
<br />
<br />Ihan kelvollinen Stephanie-kirja, mutta hiukan on yty poissa. Kelpaa silti.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-85711835245031553582011-08-11T05:25:00.000-07:002011-08-11T05:35:22.786-07:00Tess Gerritsen: Katoaminen<div style="text-align: justify;">Hukkunut nainen herää henkiin ruumishuoneella. Hänet viedään kiireellä teho-osastolle, missä hän virkoaa odottamattomaan toimintaan - hän tappaa ylleen kumartuneen vartijan ja ottaa useita panttivankeja. Yksi panttivangeista on synnyttämässä oleva poliisi. Piirityksen aikana tuntematon mies onnistuu kävelemään saartorenkaan läpi ja liittymään aseella uhkailevaan naiseen.
<br />
<br />Tarinaan on lomitettu Ukrainasta tuotujen naisten tarinaa - he ovat luulleet pääsevänsä töihin Yhdyvaltoihin, mutta löytävätkin itsensä seksiorjuudesta. Melko äkkiä paljastuu, että "hukkunut" on eräs näistä naisista - mutta miksi korkeat viranomaiset panevat kaikin voimin kapuloita tutkijoiden rattaisiin? Ja kuka oli ammuttu vartija ja paikalla ollut lääkäri? Kummastakaan ei ole mitään tietoja sen paremmin sairaalassa kuin henkilörekistereissäkään.
<br />
<br />Panttivankina olevan poliisin, Jane Rizzolin, FBI-aviomies ja kuolinsyyntutkija Maura Isles tekevät voitavansa selvittääkseen tilanteen ennen kuin Jane ja vauva menehtyvät. Arvoituksen avain on toinen nainen, joka pakeni bordellivankilasta.
<br />
<br />Ihan mukiinmenevä, vaikka jotenkin tavanomainen dekkari. Korkea-arvoiset poliitikot ovat pahoja, poliisit hyviä, ja lopulta oikeus voittaa. Lukeehan näitä.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<br />
<br />Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-37802070586954169682011-08-10T06:16:00.001-07:002011-08-10T06:23:14.524-07:00Mary Elgin: Myöhäinen onni<div style="text-align: justify;">Osuipa käsiin romantiikkaa 60-luvun alkupuolelta. Nainen oli mennyt naimisiin sodan aikana. Sitten hänelle valkeni, että aviomiehellä oli suhde hänen veljeensä, sekosi tilapäisesti kesken Lontoon pommitusten ja rakastui päätä pahkaa mieheen, joka oli menossa itsemurhatehtävään. Seurasi lyhyt romanssi ja paluu avioliittoon.
<br />
<br />20 vuotta ja kolme lasta myöhemmin sankaritar saa tietää, että lemmitty ei kuollutkaan, vaan tarvitsee sihteerin. Tietäähän sen, kuinka siinä käy - pari päätyy uudelleen yhteen.Jutussa takkuaa kummankin temperamentti ja se, että heillä on yhteinen lapsi, joka ei ole ollenkaan mukava tyyppi.
<br />
<br />Kiinnostavaksi kirjan tekee puolen vuosisadan takainen moraali. Homoseksuaalinen suhde on ilmeisesti kammotus suoraan helvetistä. Ongelmia tuottaa myös se, että sankaritar on 40-vuotias. Mitä sen ikäinen nainen enää rakkaudella tekee? No, lasten suhtautuminen saattaa olla tänä päivänäkin sama - äiti, joka on aina ollut tuki ja turva, menee ja rakastuu. Eikä vain rakastu, vaan panee vielä ripsiväriäkin ja menee tanssimaan lemmittynsä kanssa. Säädytöntä!
<br />
<br />Molempien kiivas luonne tekee kirjasta hauskan - ei pelkkää lemmestä lirutusta, vaan aivan kunnollisia yhteenottoja (ei lyömistä sentään).
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20531261.post-52560203892289653392011-08-08T04:25:00.000-07:002011-08-08T04:35:08.023-07:00Barbara Nadel: Kristallihäkki<div style="text-align: justify;"><span style="font-weight: bold;">Barbara Nadelin</span> edellisessä käännetyssä kirjassa "<span style="font-style: italic;">Belsassarin tytär</span>" komisario Ikmenin vaimo oli kiukkuinen, koska hän odotti yhdeksättä lastaan. Ikmen poltti joka paikassa ja joi brandyä taskussaan kuljettamastaan pullosta. Hänen liian komea apulaisensa Suleyman suri, koska hänet haluttiin naittaa serkulleen.
<br />
<br />Tässä kirjassa Ikmenin nuorin on nelivuotias. Hänen vaimonsa on kiukkuinen, koska hänellä on myoomia, jatkuvia kipuja ja verenvuotoa. Esimies on kieltänyt Ikmeniä juomasta työaikana, joten hän kuluttaa iltansa ja yönsä kurjissa baareissa. Tupakoida hän kuitenkin voi esimiehen kiusaksi - tämä on tupakkalakossa. Suleyman on nainut serkkunsa ja molemmat ovat epätoivoisen onnettomia.
<br />
<br />Ja tällä kertaa ongelma ei ole juutalaisissa, vaan armenialaisissa. Tyhjästä talosta löytyy nuoren miehen ruumis. Tapaus on outo. Talon on naapuruston tietojen mukaan vuokrannut armenialainen, tavoiltaan moitteeton, ulkomuodoltaan silmiinpistämätön. Ja kadonnut. Ikmenin paras ystävä on armenialaislääkäri, joka ei yhtään halua keskustella armenialaisongelasta. Ja kaunis naiskonstaapeli on epätoivoisen rakastunut Suleymaniin.
<br />
<br />Kyllä hitto soikoon elämä on vaikeaa Istanbulissa. Palaan lukemaan <span style="font-weight: bold;">Orhan Pamukia</span>, jonka Istanbul on sentään usein veijarimaisen hauska.
<br />
<br />Muuten, "<span style="font-style: italic;">Kristallihäkki</span>" on ainakin juoneltaan mutkikas - jotakin hyvää.
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<br />Mettehttp://www.blogger.com/profile/00197588819182375617noreply@blogger.com0